Ei menny agimestikset kovin hyvin meiltä, ekalla radalla olin vielä jotenkin tolkuissani mutta se finaalirata... Eli

1.) mehän siis ollaan reenattu agilityä tänä vuonna kokonaista kaksi kertaa

2.) olin melkoisessa flunssassa, ihme ettei kuume noussut

Molempiin voisi tietysti vastata että oliko sitten pakko mennä kisaamaan Juu oli, minkäs teet. Onneksi Ilkka lähti kuskiksi, en usko että olisin selvinnyt ehjänä kotiin jos olisin vielä joutunut ajamaan kotiin.

Herillä oli kyllä kivaa, vähän turhankin kivaa. Kathrina oli meinaan kuvaamassa, ja kävin kysymässä oliko saanut Heristä onnistuneita otoksia. Kathrina totesi että oli vähän liian vauhdikas koira... Totesin että juu, Heri tykkää agilitystä johon Kathrina vastasi että "TODELLAKIN!"

Eli pieni kisaraportti: eka rata oli suht ok, Heri melkein jopa odotti lähdössä, varasti kuitenkin hieman. Itse rata oli ok, taisi tulla puomin alastulolta kontaktivirhe.

Tokalle radalle ei sitten enää toivoakaan saada Heriä odottamaan, sen verran into piukeella neitokainen oli. Siellä sitten tuli sählättyä enemmänkin, puolessavälissä piti tarkistaa esteen numerosta että mennäänkös nyt a-esteelle vai pujotteluun, ja pujotteluhan se oli, siitä tuli kielto kun Herppa ehti väärään väliin kun ihmettelin minne mennä... Lisäksi jäi ainakin A-esteen kontakti ottamatta ja muistaakseni puominkin.

Se finaalirata sitten, voi huoh. Oli ihan mukavan oloinen, alussa jouduin taas lähtemään Herin kanssa samaan aikaan ja kaikki meni hienosti kunnes... Mulle tuli totaalinen muistikatkos eikä mulla ollut hajuakaan minne mennä! Heri ehti siinä ilmeisesti tehdä oman valintansa ja tuomari näytti hylkyä, totesi vielä että voisin jatkaa radan kisanomaisesti loppuun. Vastasin nauraen että "en muista rataa" ja suihkastiin Herpan kanssa suorinta tietä maaliin. Heri oli aivan äimänä, se ei voinut tajuta miksi rata loppui kesken.

Herillä selvästi kierrokset nousi rata radalta, ehkä pitäis seuraavalla kerralla mennä vain yksi rata? Tietty voitais reenata vähän enemmän ennen seuraavia kisoja, mutta kun en ota tuota agilityä niin tosissani niin ei sitä niin tosissaan tarvitse reenatakaan.

Kotimatkalla käytiin syömässä ja loppumatkan vedin onnellisena sikeitä. Yön nukuin sikeämmin kuin aikoihin, ja nyt aamulla olo oli ihan ok. Eli toivottavasti viikonlopun jälkikisat menee vähän paremmin. Siellä ei ainakaan voi unohtaa rataa, eihän