Ja jälleen kerran löysin itseni Kyötikkälän kentältä reenaamassa tokoa melko lämpöisissä oloissa Kentällä oli joku tyyppi ajamassa nurmikkoa (ilmeisesti sunnuntain jälkikoetta varten), mutta mikäs sen mukavempaa kun saa vähän häiriötäkin välillä.

Aloitin ruudulla, ja nyt voin olla tyytyväinen!! Vauhdilla ruutuun, "seiso!"-käskyllä pysähdys ja hienosti oltiin ruudun sisällä! Jes jes jes!! Hienoa Hooo!! Kävin palkkaamassa neitosen, sitten otin uudestaan niin että käskin maahan asti ja tein taas pikku käppäilyjä, ja otin kerran myös sivulletulon joka oli tosi hieno! Nyt en tätä enää tahkoa, se on siinä ja näillä eväillä mennään.

Seuraamisessa koitin katsoa Herpan perusasentoja, ei kovin pahoja joten en ala näitä nyt viilaamaan. Istuu kuitenkin, joskushan on mennyt seisomiseksi. Ja intoa on kyllä niin ettei ole tosikaan! On ihanaa kävellä rennosti kädet heiluen kun ei tarvitse jännittää että missä se otus luuraa...

Sitten kaukokäskyjä, voi huoh. Ei noussut sitten millään istumaan, eli tätä koitetaan nyt pari päivää hioa niin että nousis ylös, ihan sama liikkuuko vai ei.

Tunnaria oon ottanut ennen iltaruokaa, ja tähänkin olen toooosi tyytyväinen! Herillä on meinaan pikku pää aivan sekaisin ennen ruokaa, ja meinaa sählätä ja häslätä. Pystyy kuitenkin tekemään hyvin töitä noinkin tarkan homman kanssa, eli aina on tullut oma! Ja Ilkka on hajustanut muut kapulat, eli ei mikään helppo homma.

Ihan jees fiilis on lauantain kisoihin, voittajaluokka on sen verran haasteellinen että pidän pään kylmänä enkä todellakaan odota mitään suuria, tiedän että meidän varmoistakin liikkeistä menee pisteitä pienistä viilauksista, mutta se on semmoista. Heri on kyllä yllättänyt mut taas, vielä pari kuukautta sitten en aatellut että meillä ois mitään mahkuja edes tulokseen, mutta niin se pikkulikka vaan petraa kuin sika juoksuaan