Maanantai-iltana tunnaria kotipihassa, Ilkan käpälöimiä kapuloita erilaisissa kasoissa ympäri pihaa. Jekkureeni, eli oma oli jossain kasassa, ja Heri oli aivan ihmeissään jos osui kasalle missä ei ollutkaan omaa. Selvästi näki sen ajatukset: "Mutta tässähän pitäisi olla se yksi minkä vien?! Mitäs minä nyt teen?!". Heri onneksi hoksasi jatkaa matkaa ja kun tuli oma vastaan nappasi sen epäröimättä. Näitä neljä, joka kerta oma kapula eri kasassa.

Tiistaiaamuna taas yhdeksältä Kaarinan kanssa Levekin kentällä:

Ruutu: Oli vaikeassa paikassa, siniset törpöt + punainen nauha ihan aidan vieressä, melkein varjossa. Hienosti meni!!! Voi kun tää ruutu ois nyt mennyt Herin kaaliin, joka ikinen kerta kun lähetän sen niin jännitän että mitä se nyt tekee... Ekalla seiso-käskyllä ei pysähtynyt, toisella karjaisulla vasta. Mutta hyvässä paikassa oli, joten menin palkkaamaan tästä.

Seuraa: Piti ravistella ennen käyttöä, kun ei meinannut millään ymmärtää tulla sivulle. Mutta sen jälkeen tyttö oli aivan tikkana ja valmiina hommaan! Juteltiin tästä Kaarinan kanssa, olen joutunut tän asian suhteen kääntämään takkia, aiemmin kun olin sitä mieltä että jos koiraan pitää käydä käsiksi on ohjaaja osaamaton. Mutta kun vaan on niitä koiria jotka kaipaa sen kunnon tukistuksen ymmärtääkseen että "Hei, nyt kunnolla!". Otin lyhyehkön seuraamisen josta sitten leikkipalkka.

Luoksetulo: Lähti tulemaan hyvällä vauhdilla, joten otin pysäytyksillä. Tuli välit ravilla, mutta siihen en nyt puutu.

Tässä välissä Kaarina lähti ajamaan Hiskin jälkeä, joten viilailin ruutua ja luoksetuloa. Kun Kaarina palasi jatkettiin.

Hyppynouto: Tästä ei intoa puutu Pohtimisen aihe on, että pitäiskö tähän vaihtaa eri käsky kuin tavalliseen noutoon?

Metallinouto: Vähän oli hidas palautus, eli tätä vois ottaa iltareeninä ruokapalkalla.

Tunnari: Äh, ekalla toi väärän Nosti kyllä oman mutta vaihtoi. Vaiheessa siis tämäkin vielä, huoh. Tokalla teki kympin suorituksen. Nyt täytynee kotireeninä ottaa ihan perustunnaria, ja tehdä noita kikkailuja vasta kisojen jälkeen.

Kake: Eipä taaskaan noussut ekalla istumaan, oli muka niin väsynyt jo Kaikenlisäksi haikaili ruutuun eikä suostunut tulemaan sivulle kunnolla! Ravistus, ja aloitettiin alusta. Nyt oikein hieno istuminen, siitä vielä seiso ja sitten aamupala!

Huh, on tää loppumaton projekti tämä voittajaluokka. Voi hitsit kun saataisiin nyt se ykkönen niin voitaisiin alkaa vääntään evl:ää, siellä riittää puuhaa ihan riittämiin loppuelämäksi. Mutta onneksi on tuo pk-puolikin, ei päästä ihan puutumaan Toisaalta reenaaminen maistuu molemmille, aamulla kun otin Herin autosta niin sehän kiskoi pää viidentenä jalkana kentälle. Onni on koira joka tykkää tehdä!