Kävin torstaina töiden jälkeen polkasemassa Herille jäljen, tosin en päässyt sinne minne halusin kun nyt Lihasulaan on tullut Pehkusuontielle porttiin lukko Noh, ei auttanut muu kuin tehdä jälki eri paikkaan, metsää onneksi piisaa. Hiki tuli jälkeä polkiessa, tein testijäljen eli pituutta n. 1500m, kuusi keppiä, jana jotain 30m. Jälki sai vanheta 45min eli sen verran mitä tein jälkeä ja sen jälkeen vähän hengähdin.

Sitten Herpalle välineet päälle ja menoksi! Ja mehän kuulkaaas mentiin, janalla jo oli semmoinen meininki että oksat pois! Aika haipakkaa Heri jäljesti, välillä tsekkasin gepsistä että mennäänkö oikein ja hienostihan tuo meni Kulmissa meinasi mennä yli, mutta hyvin matka aina jatkui. Yksi kulma oli erityisen hieno: Heri meni siitä yli, palasi takaisin, ja jäljesti oikein tarkasti askel askeleelta sen kulman! Olin tehnyt myös muutaman terävän kulman eikä nekään tuottaneet ongelmia. Kepeistä jäi harmittavasti yksi, mutta Heri kyllä haistoi sen. Se oli vaan sellaisessa suopursupöpelikössä että paikantaminen oli hankalaa... ja Heri yritti ylhäältä saada hajua! Se oli nokka pystyssä mutta keppiä ei löytynyt. Muut kepit löytyivät hienosti, ja tien ylityskään ei tuottanut ongelmia. Ojia oli myös jokunen kappale, hyvin meni.

Kaikenkaikkiaan oikeinkin loistava suoritus, Heri jaksoi hienosti ja nyt tiedän mihin se kykenee. Eli nyt voin viilailla pelto/nurmijäljellä kulmia ja esineitä, janoja vois tehdä sitten metsässä. Seuraava pitkä jälki sitten varmaan vasta mestiksissä, Herillä on ollut nyt paussia metsäjäljistä ja intoa oli vaikka muille jakaa!

Jäljestelyn jälkeen mentiin vielä iltalenkille tyttöjen kanssa, ja tehtiin esineruutu. Herillä kolme esinettä, ruutu ei ollut kovin iso eikä kovin huolella tallattu... Esineet oli vaikeissa paikoissa, eli kuusen juurella jne. Heri juoksi urku auki ensin, kunnes haistoi ensimmäisen esineen ja siitähän hauskuus alkoi. Heri teki meinaan saman kuin siellä suopursupöpelikössä, eli oli nokka pystyssä ja jopa kahdella jalalla yritti saada hajua ylhäältä?? Juoksenteli myös kuusta ympäri, oli hauskaa kun näki koko ajan mitä se touhuaa. Lopulta hoksasi mistä haju tulee ja esine tuotiin reippaasti. Toinen löytyi kohtuu nopeasti, mutta kolmas (se Kaarinan laskin mikä on vieläkin mulla) teetti taas töitä, mutta kyllä sekin löytyi.

Esineruutuun voisi nyt laittaa vaikeita esineitä vaikeisiin paikkoihin, jospa se juoksentelu siitä vähän rauhoittuisi?

Kyllä koiraeläimen nenä on tarkka, ei voi muuta kuin ihmetellä miten jäljen ajo sujuu ongelmitta ja esineruudun esineet löytyvät myös. Ihme otuksia nuo koirat!