Maanantai-iltana jälleen Lihasulassa reenaamassa Hannelen ja Simon kanssa, tehtiin jälkeä ja esineruutua. Ruudusta tehtiin kisamittainen, maasto melko haastavaa kun oli kaatuineita puunrunkoja ja pieni pudotus kalliolta.

Herillä yksi esine, hiekkalapio vasemmassa kulmassa. Ja iloinen koiratyttönen juoksenteli taas silmät loistaen vailla mitään järkeä tai ymmärrystä - elämä on vaan niin ihanaa! Huoh. Kun viiden minuutin jälkeen ei esinettä löytynyt vein Herin autoon pohtimaan syntyjä syviä.

Nessan ja Retun suoritusten aikaan pidin huolen että Heri kuuli autolle MITEN HIENOJA TOISET ON KUN LÖYTÄÄ ESINEITÄ!! Varsinkin Retu oli ihan super, kaksi pistoa ja kaksi esinettä. Kehuin Retua kailottaen niin että Heri varmasti kuuli.

Ja sitten Heri uudestaan. Ja taas se kirmaili viitisen minuuttia, tosin nyt se selvästi vähän yritti, kiipesi meinaan puuta vasten ja yritti kiskoa kreppiä alas. Eipä sitten auttanut muu kuin pistää neiti jäähylle, ja Simo kävi koskemassa esineeseen. Uusi lähetys ja nyt se nousi, neiti oli ansainnut ruokansa. Nyt täytyy tehdä yhden esineen ruutuja, ja jos ei viidessä minuutissa löydy niin Heri jää ilman ruokaa. Piste.

Siinä vaiheessa kun lähdin ajamaan Herin pikku jälkeä, alkoi jo hämärtämään. Simo oli tehnyt jäljelle harhan, ja sinnehän neiti painoi vallan tyytyväisenä. Noh, myönnettäköön että jälki oli liian lyhyt mutta silti. Heri kuitenkin löysi jälken päästä minikepin, eli siitä hyvästä sai ruoan

Tiistai-aamuna Kaarinan kanssa Levekin kentällä, alkuun oli ihan pakko ottaa se ohjattu nouto Ensin pelkkää merkkiä, ja hei - se osaa! Sitten ohjattu liikkeenä, ei onneksi mennyt heti putkeen eli sunnuntain juttu oli vahinko. Seuraavalla kerralla kyllä jo sitten onnistuikin, eli voisin kyllä alkaa mestisten jälkeen reenaamaan tätä taas ihan tosissaan.

Mitähän otin seuraavaksi...? Noh, jokatapauksessa otin myös ruutua (voi), ja matkalla olleet merkit häiritsivät eikä neiti löytänyt ruutua ollenkaan. Kävin sitten näyttämässä Herille ruudun, ja sen jälkeen alkoi lyyti kirjoittamaan.

Noudon otin "käyttöesineellä" eli luistimen tupilla. Hienosti meni, eikä edes pureskellut!

Jääviä kokeilin kävelyvauhdista, hyvin menee kunhan itse muista käskysanat ja äänenpainot.

Heri sai myös makoilla paikkamakuussa sen aikaa kun Hiski teki ohjattua ja muuta, otin myös seuraamista ihan Hiskin vierestä, ja Hetakin pääsi häiriökoiraksi. Heri ei vilkaissutkaan niitä

Loppuun eteenmeno, Heri meinasi kiertää "paikkamakuumerkeille", jatkoi kuitenkin eteenpäin ja hoksasi pallon jolloin kiihdytti. Kun karjaisin "MAAHAN!", pysähtyi ja mietti hetken, meni kuitenkin maahan.

Ainiin, otettiinhan me sitä ryömimistäkin - niin että itse ryömin siinä vieressä Kaarinalla oli hauskaa, ja niin Herilläkin.

Illalla Herillä on hieroja joten luksusta tiedossa, vapaailta molemmilla