Ei alkanut ruusuisesti meidän ura voittajaluokassa, Heri teki Veli-Veetit ja löysi sisäisen hirvikoiransa Pieni lohdutus on se, että 22:sta jälkikoirasta vain yksi sai tuloksen!! Maastossa epäonnistui suurin osa koirista, mutta eipä tottiksillakaan juhlittu: esim. alojäljen koirakoista vain yksi sai koulutustunnukseen riittävät pisteet, sekin vaivaiset 71.

Voittajaluokan suoritus alkoi siis jäljellä, meillä jälki nro 7 mistä kuulin jälkeenpäin että oli ilmeisesti vaativin jälki kaksine tienylityksineen. Jana oli Herillä hyvä, eteni päättäväisesti, kiersi yhden ison kiven taakse oikealle puolelle, ja kun en mennyt perään (ajattelin jarrutella jotta varmistuu onko takajälki vai ei), joten Herppapa sitten tuli siihen lähelle, PISSASI, ja siihen päälle vielä RUOPI terhakkaasti!! Arrrrgghhhh!!!

Noh, ei muuta kuin uutta käskyä mutta Heri jatkoi vasemmalle joten perään. Mitään ei kuulunut eli jäljellä oltiin. Tuomari kehui vielä jälkeenpäin Herin suoritusta, sanoi että oli päivän paras jana ja mun pitäis antaa Herin tehdä hommat, se kyllä tietää minne pitää mennä. Tuomarin kommentti oli hauska"38p., erinomainen. Reippaasti lähti niinkuin germaanityttö jäljelle. Harmi kun pissasi, mutta kun se ruopi niin saa anteeksi ja lisäpisteitä".

Joo, jälkeä mentiin jokunen tovi, ja aika pian tuli eka keppi vastaan. Sitten en enää muista miten mentiin, paitsi että tienylitys oli Herille vaikea, kun jälki ei jatkunutkaan suoraan vaan sitä piti etsiä jonkin aikaa. Ehdin jo luulemaan että siinä oli piikki, mutta lopulta jälki löytyi ja sen jälkeen taidettiin mennä hakkuuaukealle josta löytyi toinen keppi. Sitten tuli toinen tienylitys, joka onnistui paremmin kuin eka. Jossain vaiheessa totesin että onpas jäljentekijällä ollu pienet kengät, ja tajusin että taidetaanpa ollakin peuran jäljillä. No, eipä siinä voinut muuta kuin mennä perässä, kunnes vauhti nousi siihen malliin että tajusin että nyt taidetaan olla hirven perässä. Pyöräytin siis Herpan oikein kunnolla ja lähdettiin palaamaan autolle.

Seuraavaksi esineruutu, jo alussa Heri tuntui vähän ilkuruiselta, ja ulkoiluksihan se ruutu meni. Eka esine nousi kyllä hienosti, heti ekalla pistolla! Toinen löytyi jonkin tovin kuluttua, mutta välillä Heri juoksenteli oikealla ihan ulkona ruudusta!! Esineet oli tosi pieniä, mutta maasto oli mukavaa.

Viimeisenä sitten tottis, ja oltiin viimeisessä parissa. Heri ensin suorittamaan, ja nyt päätin että Herihän tekee! Tarkoitus oli tehdä nyt kunnolla ne täyskäännökset, noudot ja eteenmeno, niitä kun on hiottu. Ja tottis oli kyllä hieno Video on tulossa nettiin jahka saadaan se ladattua. Täyskäännökset onnistuivat lähes täydellisesti (KIITOS Kaarina vinkistä, se toimii!), noudoissa ei jäänyt liian kauaksi, mutta pureskeli vähän, ja eteenmeno... Voi pojat, se oli mahtava!!!

Tässä meidän arvostelu:

seuraaminen - erittäin hyvä (hetkeksi herpaantui kun aivasti)

istuminen - erinomainen (hmmm... aika hitaasti kyllä istuui, luulin jo että jää seisomaan)

maahanmeno -puutteellinen (väärä asento, ois pitänyt antaa tiukempi käsky)

seisominen -hyvä (alun seuraaminen väljää, tuli suoraan sivulle)

nouto -tyydyttävä (leikki kapulalla, luovutus hieman kaukana ja vino)

hyppy - hyvä (pieni hipaisu kuulemma?, puraisu)

a-este - erittäin hyvä (pientä puremista)

eteenmeno - erinomainen (muistin karjasta kunnolla käskyn)

paikallamakuu - erinomainen (oli Ilkan mukaan vinkunut hetken, tais olla sitä mieltä että eteenmenon jälkeen pitäisi tulla se ruoka... Tuomari ei onneksi kuullut)

Yhteensä siis 86pistettä, ei hullummin kun oli yksi puutteellinen ja yksi tyydyttävä. Ja meidän ihka eka voittajaluokan kisa oli pulkassa, tottiksen jälkeen jäi hieno mieli, vähän kismitti se jälki ja pohdin asiaa jälkeenpäin, niinkuin monet muutkin...

Mietin että onkohan Herille tehty liikaa "tylsiä" jälkiä, siis minä itse tehnyt jäljen eikä siellä päässä loppujen lopuksi olekaan mitään kivaa ja itse jälkikin on liian helppo. Kun tulee hirvenjälki siihen viereen niin tokihan se sille vaihtaa, se on uusi ja mielenkiintoinen! Herille voisi siis tehdä vaikean jäljen (Ilkka vois käppäillä sen), ja palkaksi jotain superherkkua sinne jäljen päähän, esim. ruokakuppi sammalten alle piiloon. Josko sitten se taistelutahto syttyisi ja motivaatio ajaa sitä tylsää ihmisen jälkeä nousisi.

Toinen vaihtoehto on että pidetään kunnon paussi, ja päätinkin jo että ei ainakaan viikkoon tehdä jälkiä. Ja jos tänä vuonna vielä päästään kokeeseen niin voitaisiin mennä aika kylmiltään.

Jeps, kaikenkaikkiaan kiva viikonloppu, seura oli jälleen kerran mahtavaa (kiitos kaikille Gipsterniläisille!). Ainiin, yövyttiin Metson tila - nimisessä paikassa, minne mentiin jo perjantai-iltana. Siellä sitten analysoitiin lauantaina kisojen jälkeen missä vika, ja oli kyllä erinomaisen hauskaa. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan! Ja nyt täytyy keskittyä tulevaan tokokisaan, josko se nyt vihdoin onnistuisi...