Perjantaina oli meidän vikat agireenit, nyyh. Jäädään tosiaan paussille talvikaudeksi, koitetaan kyllä käydä itseksemme reenailemassa ettei elämä käy ihan tylsäksi.

Oltiin oltu aamulla taas pari tuntia sienimetsässä, ja Heri oli juoksennellut sydämensä kyllyydestä, tytöt oli myös töissä mulla mukana joten oletin että Herppa ois edes vähän väsy. Ja olihan se, vähän. Lähdöt onnistui taas kerran aika mukavasti, eikä radoillakaan tullut paljoa mokailtua. Reenattiin kontakteja, ja näitä täytyykin nyt talvella käydä itsekseen ottamassa.

Agikouluttajan tyttö kävi taas rapsuttelemassa Heriä, ja totesi että sillä on suuret silmät Me aina nauretaankin Ilkan kanssa että Herillä on varsinaiset lehmänsilmät, sillä kun on niin kauniit silmäripsetkin. Heri talvitauko aiheuttikin vähän surumieltä, hauskaa että meistä (Heristä) on tykätty tuossa ryhmässä ja meitä jäädään kaipaamaan. Itsekin olen viihtynyt todella hyvin, ei liian tiukkaa nipottamista mutta virheisiin kyllä puututaan.

Illalla otettiin taas tunnari, nyt eteisessä. Ilkan käpälöimiä kapuloita muistaakseni kuus ja yks mun. Pieleen meni niin että ryskyi, Heri ei edes yrittänyt nuuskia, joten kun kolmannellakaan kerralla ei tuonut omaa niin neiti jäi ilman iltaruokaa.

Lauantai-aamuna otin tunnarin uudestaan, nyt takapihalla. Hajuttomia kasa, oma siinä lähistöllä lehtien alla piilossa. Nyt meni oikein hyvin, Heri malttoi nuuskia, ja vaikka heti ei omaa löytänytkään jatkoi nätisti hommia ja omakin löytyi lopulta, toi sen jopa pureskelematta mulle! Hyvä Hoo, nyt sai pikkukoira aamupalan