Sunnuntaina päästiin Herpan kanssa osaavien silmien alle tekemään peltojälkeä, eikä me (=minä...) niin epätoivoisia tapauksia onneksi olla Kaikki on ihan musta kiinni, eli en saa päästää Heriä häröilemään ja mun pitää keskittyä enemmän ja olla tarkempi siellä liinan päässä.

Jäljen pituutta en saanut mitattua kun gepsistä loppui patterit, kulmia oli muistaakseni seitsemän ja esineitä neljä. Eka kulma oli huono, muut tosi hyviä! Esineilmaisut oli suorastaan loistavia! Sää oli mielenkiintoinen: yöllä oli ollut pakkasta ja mittari oli miinuksen puolella, pelto mukavassa huurteessa. En muista ollaanko Herin kanssa aiemmin moista jälkeä ajettu, mutta hienosti Herppa veti.

Viimesellä suoralla tuli aika hyvä häiriö: pensasaidan takana oli pieni cairnterrieri, ja jälki meni n. parin metrin päästä aidan viertä. Koirahan alkoi sitten haukkumaan Herpalle joka toki notteerasi koiran, nosti hännän ylös ja oli hyvin tohkeissaan, pohti hetken, ja jatkoi sitten itse jäljestämistä. Hieno Hoo Pian olikin vika esine ja loppupalkka, koira jatkoi murinaa aidan toisella puolella mutta Heri ei noteerannut sitä enää mitenkään. Ens vuonna päästään toivottavasti osaavaan porukkaan peltojälkeilemään, joten kyllä ne tulokset sieltä tulee. Kiitos vielä Piia!

Päivällä kävästiin metsäilemässä, tein jäljen Retulle ja Ilkka teki Hiskille jäljen. Herillä otin vain esineruudun, meni taas vähän juoksenteluksi... Kaksi esinettä nousi ihan ok, vikan kanssa kesti vähän enemmän. Alan tekemään tätä seuraavaksi Kaarinan ohjeiden mukaan, josko sillä saisi vähän järkeä touhuun.

Reenien jälkeen käytiin vielä paistelemassa makkaraa laavulla, mikäs siinä oli viettäessä aurinkoista ja kirpeää pakkaspäivää mukavassa seurassa