Tiistaina Niina ja Basti tulivat kyläilemään meidän luokse, ja oltiin sovittu treffipaikaksi Sääksjärven metsä. Onneksi siellä ei ollut hakuilijoita tai metsämiehiä Pari tuntia pariskunta viihtyi siellä metsässä, oli aikalailla samanlaista touhua kuin sunnuntainakin. Saivat välillä olla ihan itseksensä kun me ei Niinan kanssa jaksettu koko ajan nysvätä vieressä. Koirat eivät jääneet nalkkiin, joten seuraavaksi ajeltiin mun töihin ja hommat jatkui siellä.

Soittelin Terhillekin ja kyselin ohjeita (painokelvottomia ), meillä tuli mieleen että josko Herpan värkki on vaan niin väljä ettei Basti jää sinne kiinni... Pari tuntia koirat touhusivat sisätiloissa ja sitten Niinan piti lähteä töihin. Outoa puuhaa kyllä, Heri oli taas niin valmiina kuin vain voi ja Basti hyppää selkään uudestaan ja uudestaan. Kävi se oikeassa osoitteessakin useammankin kerran mutta kiinni eivät tosiaan jääneet.

Vaikea sanoa tuliko tulosta, itseä kyllä epäilyttää. Jos Heri nyt jää tyhjäksi niin en tiedä astutanko uudestaan vai en, se kuitenkin on ensisijaisesti harrastuskoira eikä jalostuskoira. Tosin oon nyt astutusten myötä entistä enemmän ihastunut sen luonteeseen, niin tyynenä se seisoskeli siellä metsässä eikä päästänyt ääntäkään missään vaiheessa. Reipas tyttö!

Elämä jatkuu nyt entiseen malliin ja me päästään siis mökille jouluksi. Kuukauden päästä olisi ultra, mutta saapi nähdä vienkö Heriä sinne jos näyttää että ei ole kantavana.

Ihan hauska kokemus sinänsä, ja kiitokset Niinalle ja Bastille kovasta yrityksestä