Huhhuh, olihan reissu. Kolmen tunnin saldona läpimärkä ja kurainen hoffityttö, läpimärkä ja kurainen (silmälaseja myöten) omistaja (onneksi mulla oli sentään sadevaatteet päällä), innokas uros ja turhautuneet ihmiset... Tavallaan tilanne oli aika koominen, mentiin siis neljän jälkeen Niinalle ja silloin oli jo pimeää, kaikenlisäksi koko päivän oli satanut vettä eikä se tietenkään meidänkään iloksi loppunut. Phuh!

Harmittaa tottakai, varsinkin kun Heri oli selvästi valmis hommiin: alkureikkumisten jälkeen se jaksoi seistä sen kolme tuntia paikoillaan häntä sivussa, eikä sanonut mitään. Niinakin hämmästeli että miten se voikin olla noin nätisti! Niina välillä jopa asetteli Heriä Bastille "sopivaan asentoon". Kolmen tunnin jälkeen Herikin alkoi väsyä, ja pisti takapuolen maahan. Pari kertaa Basti sai houkuteltua sen vielä ylös, mutta lopulta Herikin alkoi äksyilemään joten se oli siinä. Yritystä Bastilla kyllä oli kunnioitettavasti, mutta jostain syystä hommat ei vaan onnistuneet. Huoh.

Soitin kotimatkalla Terhille, joka sanoi että uutta progea ei kannata ottaa koska Heri jo seisoi urokselle, joten koitetaan toisella kertaa (ti/ke) uudestaan. Josko silloin saataisiin pentuja aikaiseksi, niitä kun kovasti odotellaan.

Kotona oltiin aika myöhään, en jaksanut enää pestä Heriä joten kuivasin sen vain ja maanantai-aamuna huuhtasin enimmät kurat pois. Aika väsynyt se oli, normaalisti tulee heti sängyn viereen ilakoimaan kun huomaa että olen hereillä, mutta tänä aamuna sitä piti huhilla että missäs meidän pikkulikka on? Toivottavasti saadaa hommat hoidettua ennen joulua, ollaan luvattu mennä Seinäjoelle jouluksi ja olisi noloa sanoa että ei nyt päästä kun tuo narttu pitää astuttaa...