Niina sai suostuteltua mut ottamaan Heriltä vielä progetestin, joten keskiviikko-aamuna yritin saada eläinlääkäriä kiinni, tuloksetta. Ajelin sitten ennen yhdeksää lekurin oven taakse, ja kysyin josko mitenkään onnistuisi ottamaan äkkiä verikoe progea varten. Ja onnistuihan se  Vein näytteen taas Vetlabiin, ja sitten vain odottelemaan...

Puolenpäivän aikaan tulos tuli, ja se oli 19,9  Soitto Niinalle että mitäs nyt tehdään. Niina soitti parille elukkalääkärille, minä Terhille, ja päätettiin että kokeillaan nyt kuitenkin vielä kerran. Niina siis saapui taas Bastin kanssa ja koirat pääsivät taas yhteen takahuoneessa. Heri oli kovasti iloinen nähdessään Bastin, loikkasi ihastuneena Bastia vasten ja oli taas pian asennossa. Koirat touhusivat pariin otteeseen, ja viimeisella kerralla näytti siltä että nyt ois tavara Herpan sisällä, kiinni ei jääty tälläkään kertaa mutta muuten oli sellainen fiilis että nyt.

Basti olisi jaksanut vielä vaikka kuinka kauan, mutta Heri selvästi oli jo puhki tästä urheilusta.

Nyt siis jää nähtäväksi että onko pentuja tulossa vai ei, mielipiteitä on molempiin suuntiin. Osa on sitä mieltä että tänään oli ehdottomasti liian myöhäistä, osa sitä mieltä että vallan hyvä aika. Toiset ovat sitä mieltä että proge on luotettava, toiset eivät välitä siitä lainkaan vaan sanovat että koirien käyttäytymisestä kyllä näkee... Ja kun siitä sunnuntaistakaan ei tiedä kun ei oikein oltu skarppeina sen huonon sään takia. Huoh.

Mutta tosiaan ollut mielenkiintoinen kokemus, ja kyllä se Bastikin vaan on aika ihana  Ja mahdottoman hyväkuntoinen ikäisekseen, itki vielä pitkään Herin perään ja olisi jatkanut ties kuinka pitkään. Tuntui siltä että se vaan petrasi mitä enemmän pääsi hommiin.

Nyt blogi hiljenee, yritän olla ajattelematta liikaa mahdollisia pentusia ja koittaa elää normielämää, vaikka vaikeaa se on. Heriä meinaan kyllä pitää kuin kukkaa kämmenellä eikä neiti joudu rasittamaan itseään turhaan.

Hyvät joulut kaikille, ja tuloksekasta uutta vuotta!