Otsikko kuvaa hyvin omaakin olotilaa... Ei siis ole pentusia tulossa meille, harmitus on isompi kuin mitä olisin aatellut. Olin jo tässä ehtinyt asennoitua "äitiyteen" ja nimiä oli mietitty, pentukansiota väännetty ja suunnitelmissa oli vaikka mitä kivaa pikkuisille. Huoh.

Heri oli äärettömän reipas siellä ultrassa, vähän sitä pelotti mutta urheasti makasi selällään pöydällä ja eläintenhoitaja sai rapsutella sitä ihan rauhassa. Lekuri sanoi että jos haluan niin parin viikon päästä voin käydä uudestaan, mutta enpä taida maksaa tyhjästä.

Seuraavan juoksun aikaan koitetaan mahdollisesti uudelleen, riippuen siitä milloin juoksut tulee. Todennäköisesti niin että meiltä jäisi pk-mestikset väliin joten täytyy miettiä.

Nyt siis nokat kohti kisoja! Herikin saa nyt ainakin puolitosissaan tehdä hommia, mammaloma loppui nyt! Kuukauden päästä on meidän eka tokokisa, ja tämä pettymys on nieltävä ja lähdettävä rinta rottingilla nyt vihdoin hakemaan se 1-tulos. Tänään onkin illalla heti ekat treenit uudessa paikassa, joten nyt alan siis vääntämän reenisuunnitelmaa seuraavalle kuukaudelle.