Ihme eläin tuo Heri, sen mielestä tokoilu on aivan jättekivaahuippua! Käytiin tänään Kaarinan kanssa Kyötikkälässä reenaamassa, ja kun joku setä oli mukavasti aurannut kentän niin suuntasimme sinne kimpsuinemme kampsuinemme. Ja Heri ei ollut pysyä nahoissaan...

Ihan hienoa ja kivaa että intoa piisaa, mutta kun se into purkautuu nykyään ääntelynä niin ongelma on valmis.

Otin kisamaisesti taas liikkeitä:

Liikkeestä istu: Alussa vinkui niin pahasti ja pälyili luoksetulon merkkejä että nappasin korvasta aika lujaa. Istuminen meni hyvin.

Luoksetulo: Vauhti ois saanut olla nopeampi, pysähdykset ok. Vika pätkä tultiin haukkumalla ja tuli vinoon eteen... Sen verran otti nokkiinsa tuosta pöllyytyksestä.

Ruutu: Hieno Pieni inahdus lähtiessä, mutta muuten oikein oikein hyvä.

Paussin jälkeen hinkutettiin noutoja, eli heitin kapulaa, Kaarina käskytti, ja me vaan seistiin... Pari noutoa tehtiin niin että Kaarina vei kapulan ja käskin tuomaan.

Tunnari ok, haisteli aika tarkkaan ja suu näytti käyvän muttei nostanut vieraita. Pitäis nyt saada takaisin se varmuus mikä oli jossain vaiheessa, eli kasareenit pitää ottaa takaisin ohjelmaan.

Loppuun kauheaa hömpöttelyä kentän koko leveydeltä, Heri sai juosta pallojen perässä ja kahlata hangessa hakemassa niitä.

Keksin sitten vielä ottaa noutoja, ja nyt Hoo oli hiljaa! Jos vaan muistais ja pystyis, niin ennen koetta kunnon riekutukset ja sitten vasta kehään.

Ihmeellinen hovawartti toi Heri kun ei todellakaan ole mikään lapanen eikä matkalaukku vaan intoa ja motivaatiota piisaa ihan riesaksi asti!