Tiistai-iltana lähdettiin hoffiporukan kanssa Peltolammille hiihtämään, Miko (Piirin Mestari) opasti meitä lajin saloihin. Ja olipas meillä hauskaa Mulla on flunssa tulossa (tai tällä hetkellä se on iskenyt jo), joten Ilkka sai olla se joka lähti kiertämään reilun kahden kilometrin lenkkiä Herpan kanssa. Homma alkoi ihan lupaavasti, mutta sitten parivaljakko kaatui pöpellikköön kun takaa tuli melkoinen ohjus ja painoi ohi. Toinen samanmoinen viuhahti myös ohi, ja Ilkalla oli pitelemistä Herissä... Tuumin jo että nyt meni Ilkalta hermo, mutta niin se vain jatkoikin sitkeästi matkaa kadoten pimeyteen.

Leenan mies oli lähtenyt ennen Ilkkaa Mion vetämänä, ja me jänskättiin Leenan kanssa että tuleeko meidän miehet takaisin ehjinä vai pää kainalossa, ja kauhisteltiin ammattilaisia jotka oikeasti painelivat valon nopeudella meidän ohi. Naureskeltiin Leenan kanssa että kaikkeen me meidän ukkoraasuja pakotetaankin Aika pian Mio sitten saapuikin maalilinjalle, perässä tyytyväisen oloinen Pekka. Jonkin aikaa jouduin vielä jännittämään Herin tuloa, mutta sieltähän parivaljakko lopulta saapui, ja Ilkalla myös hymy huulilla. Huh!

Toiselle kierrokselle en Ilkkaa enää päästänyt, vaan reenattiin lyhyempää pätkää niin että Ilkka suksi Herin kanssa edestakaisin ja mua kohti tullessa kiritin Heriä lelulla.

Oli kyllä tosi kivaa, ja vaikka paikanpäällä koirat kävi kuumina niin vahinkoja ei silti sattunut. Herikin oli riehakas itsensä, eli ei se ainakaan kipeä ole. Koitetaan päästä ensi viikolla uudestaan ja jatkaa kunnes lumet sulaa