Torstaina tottisteliin aamulla Kyötikkälässä, kenttä oli melko litsukassa kunnossa joten siirryttiin vähän taaemmaksi missä oli kuivempaa. Herpalla oli asenne kohdillaan, kun ensin liikkuroin Kaarinaa ja Hiskiä niin Heri kailotti ikäväänsä kopin seinässä.
Otin Herillä pk-tottista:
alkuun seuraamista - oli selvästi menossa eteenmenoon, mutta seuras hyvin. Palkkasin heti täyskäännöksestä
jäävät kisamaisesti - oikein hyvä, vähän nopeutta istumiseen pitää saada. Luoksetulot oli erinomaisen vauhdikkaita
esteet kapulan kanssa - oikein hyvä, palkkasin heti kun tuli takaisin kapulan kanssa. Näitä ei olla tehty koko talvena, joten tyytyväinen pitää olla.
eteenmeno - tää oli hauska, matkan varrella oli meinaan Hiskin tokotörpöt. Heri lähti vauhdilla, törppöjen kohdalla häntä viuhahti hauskasti mutta jatkoi niiden ohi täysillä kohti ruokapalkkaa 
Pienen paussin jälkeen hioin juoksusta seuraamista, Herillä kun on tässä kohtaa tapana lähtee kirmaamaan iloisen päättömästi. Otin myös liikkeestä istumista namin kanssa, ja kylläpä neiti osaa istua nopeeta kun vain haluaa!
Ihan lopuksi leikittiin jalkapallolla; Herillä oli oma pallolelu suussa, ja se juoksi pallo suussa jalkapallon perässä ja tassuilla huitoi jalista 
Tätä tehtiin melkein läkähdyksiin asti, kivaa oli! Vielä viime viikolla olin vähän huolissani Herin asenteesta, ja mietin että kehtaako sen kanssa mennä pk-kisoihin (missä on karsinta tottiksen perusteella maastoon), mutta tämän päivän jälkeen mieli on jälleen korkealla. Hyvä Hoo!!
Ainiin, maanantaina vedin PKY:lle tottiskurssia, ja oli (taas) kivaa. Kiitoksia sain heti paikanpäällä, ja myös illalla oli laitettu sähköpostia ja kehuttu päivän antia Omanlaistaan asiakaspalvelua tämäkin on, itsekin opin siinä missä koulutettavatkin. On mukavaa saada tehdä sitä mistä pitää. Sunnuntaiksi pitääkin asennoitua pentumoodiin, lupasin vetää yhden pentukurssin tunnin kun kouluttajan perheenjäsen on kuollut yllättäen... Tämmöiset uutiset pistää aina elämän arvot tärkeysjärjestykseen.
