Perjantaina päästiin Herin kanssa vihdosta viimein agilityyn, ensin ajattelin että en mene kun huomenna on kisat, mutta ei Heri ennenkään ole väsynyt reeneistä liikaa.

Menin paikalle jo hyvissä ajoin riekuttamaan Heriä, otin vähän tottistakin mutta pääpaino oli päättömällä riehumisella. Sama homma jatkui agilityssä, en soimannut liikoja lähdön varasteluista, eikä Herppa itseasiassa varastanut lainkaan, se vaan haukkui mun edessä eikä suostunut istumaan Kun aikani möyhkäämistä kuunneltuani kysyin Heriltä että "Mitä sää oikein puuhaat??" se lopetti ja oli hämmentyneen näköinen. Hupsu Saatiin pari rataakin aikaiseksi, mutta lähdöt takkuaa yhä sen verran etten taida kisoihin uskaltautua.

Otin Herillä omaa vuoroa odottaessa kaikkea kivaa, ja hienosti Herppa alkoi tarjoamaan sivulletuloa! Huomiselle en ole asettanut kovinkaan paljon toiveita, mutta ensi kuun jälkikokeeseen oon päättänyt saada sen Hullun-Herin takaisin. Eli käydään kentällä vain leikkimässä ja pitämässä hauskaa! Liian totiseksi on tainnut meidän homma mennä...