Aina vain paranee, Herin jäljestykset nimittäin Hymy Lauantaina käytiin Seinäjoen puolella juhlistamassa Ilkan veljentytön synttäreitä, mökille palattiin puoli kympin aikaan. Ensalkuun tsekattiin Herpan tassun kunto, vähän oli verta tullut mutta sellaisiahan nuo anturahaavat ovat, keljuja kun koiran astuessa se aina aukeaa vähän. Leikkasin tassukarvoja ja putsasin vedellä, sitten laitettiin uusi side. Sen jälkeen kävin tekemässä Herille jäljen nurmikolle; n.200m, oiskohan ollut 5 normikulmaa, 2 terävää ja muutama hassu mutka. Lopussa keppi ja iltaruoka makkaroilla höystettynä Nauru

Jälki sai vanhentua tunnin verran, eli kello näytti 23.30 kun lähdin ajamaan sitä. Heri lähti taas tarmokkaasti eteenpäin, sen verran mua säälitti sen kinttu etten jarrutellut tällä kertaa vaan Heri sai mennä melkolailla omaan tahtiin eteenpäin. Ja hienosti menikin, eka terävä kulma meni vähän hövelisti, mutta lopussa kiitos seisoo ja taas kerran haukuttiin iloisesti kun keppi löytyi Hymy

Harmittaa kyllä toi tassuvaiva, piti alkuviikosta vetää kunnon tottisreenejä mutta en taida nyt uskaltaa ennen keskiviikkoa... Jälkeä voidaan tehdä mutta esineruudussakaan en viitsi nyt juoksuttaa. Huoh. En kuitenkaan halua ottaa riskiä että tassu on auki vielä kisapäivänäkin, eli hissuksiin otetaan nyt ja kun tassu on aivan terve vedetään taas täysiä. Vaikkei sitten päästäisikään lauantaina maastoon.