Perjantai-iltana mun piti tehdä toinen jälki metsään, mutta kun pääsin asiaan vasta sen verran myöhään että alkoi olla jo pimeää, tein jäljen alanurmikolle marjapensaiden sekaan. Jälki sai vanhentua puolisen tuntia, yksi kulma ja lopussa iltaruoka. Ja kylläpä typy teki mainiosti hommia!! Kunnon nuuskutus vaan kuului kun Herppa tassutteli häntä pystyssä jälkeä pitkin. Alue oli jonkin verran sotkettu kun Ilkka ja Heri oli aiemmin päivällä kävelleet siinä, ja varmasti myös jänöset oli pomppineet nurtsilla. Loppuruoka löytyi ja lopuksi taas haukutin Heriä ennenkuin avasin purkin

Lauantai-aamuna tekaisin jäljen metsään, pituutta n. 150m, melko kimuranttia ja "kulmia" siellä täällä. Lopussa aamuruoka +  keppi. Heri oli into piukeella jo siinä vaiheessa kun näki että lähdin tekemään jälkeä ja hetsasin sitä vielä ennenkuin jätin sen sisälle odottamaan. Jälki sai vanhentua reilun puolitoista tuntia, ja sitten hommiin. En ottanut janaa, vaan suoraan pihalta käveltiin jälkeä kohti. Heri ajoi aivan mahtavasti!! Kertaakaan ei pysähtynyt ihmetelemään tai kyselemään eikä ollut yhtään epävarma, melko vauhdikkaasti edettiin loppuun asti. Wau! Mikä positiivisinta, jäljen jälkeen Heri oli sen oloinen että "mitä, tässäkö tää oli?" (juu olihan se jälki ihan aneemisen lyhyt...).

Olin aivan onnessani ja mieli oli korkealla, kunnes sisällä huomasin isoja verisiä tassunjälkiä.... Tsekkasin Herin jalat, ja molemmat takatassut oli veressä Ilkka kantoi Herin saunaan, jossa tutkittiin sen käpälät. Ensin huuhdoin vedellä ne puhtaaksi, jonka jälkeen tiirailin että mistä veri tulee. Ihmeekseni en löytänyt mitään, puristelin tassuja jolloin toisessa tassussa näkyi pieni vajaan sentin viiltohaava, mistä ei sillä hetkellä tullut juurikaan verta. Huh! Toisesta tassusta ei löytynyt mitään, joten paketoitiin siis Herin oikea takajalka. Onneksi ei ollut isompi haava, pelästyin jo että meiltä jää kisat vallan väliin. Seuraavat jäljet on pakko tehdä pellolle....

Heri on muuten siitä kurja että sen pitää aina hyötyä jotenkin tekemisistään, sillä kun ei hoffimaiseen tapaan juurikaan miellyttämisen halua ole. Sille pitää jotenkin siis kertoa että miksi hommia tehdään, agility ja haku on sen mielestä jättekiwoja kun niissä pääsee juoksemaan, metsäjäljellä ois kivempi jäljestää elukoiden jälkiä joten mitäpä sitä tylsää ihmisen jälkeä ajaa. Tottiksessa oon saanut sen toimimaan kun olen kovistellut sitä ja onhan se kivaa kun siinä on ne noudot ja esteet Tällä ruokahommalla oon toivottavasti saanut Herille nyt taottua päähän että ihmisen jälkeä on paljon järkevämpää ajaa kuin hirvien tai peurojen.