Keskiviikko-iltana
Suhakon treenien jälkeen kokoonnuttiin Hämeen hoffien kanssa treenaamaan, ensin tehtiin henkilöryhmää kun väkeä oli niin mukavasti paikalla. Herillä meni hienosti, palkkasin sitä jo kun oltiin lähestymässä henkilöryhmää, henkilöryhmässä jne. Herillä oli koko ajan hyvä vire päällä, joten sitä oli kiva palkata. Hölöryhmän jälkeen kukin teki omiaan, joten pistin Herin paikkamakuuseen ja menin itse matalan A-esteen taakse piiloon. Näin kuitenkin esteen yli Herin, ja pysyihän se vaikkakin oli vähän levoton.

Paikkamakuun jälkeen otin seuraamista ja palkkasin lelulla melko tiuhaan, jääviä joista heti lelupalkka, luoksetulosta namipalkka kun ei törmännyt, esteet niin että sai hakea lelua ym. kivaa riekutusta. Kun oltiin aikamme reenailtu pistin Herin kopin seinään kiinni ja menin avustamaan Akun eteenmenosta, siitäkös Heri tulistui! Se haukkui kimmastuneena koko sen ajan kun vein Akun esinettä kentän toiseen päähän. Totesin että nytpä onkin hyvä hetki ottaa Herpallakin eteenmeno, ja varoitin vielä läsnäolijoita että heidän lienee parasta sulkea silmät ja korvat jos Heri ei mene käskystä maahan Heri seurasi ennakoiden tosi voimakkaasti, vaikka kentän päässä ei siis enää ollut mitään, mutta en nyt puuttunut siihen. Hoo lähti käskystä kuin hauki rannasta ja kun karjasin "maahan" Heri yllättäin menikin heti ekasta käskystä!! Wohou! Hyvä Herpiili, pileet!!!

Torstai-aamuna
kävin Herin kanssa n. 10km pyörälenkillä jonka päätteeksi Herppa pääsi uimaan, ja siitäkös neito nautti  Se taas veti aivan hulluna springerillä, mulla ei kyllä kunto nouse tuossa hommassa niin kauan kun Heri on pyörässä kiinni  Pienen paussin jälkeen käytiin vetämässä Kaarinan kanssa hassut treenit: tottista ja esineruutua Hakametsän jäähallilla. Haluttiin häiriöitä ja niitä kyllä saatiin, meidän piti kesken tottisteluiden siirtyä tien toiselle puolelle kun hiekkakentän valtasivat pesäpallonpelaajat. Positiivista oli se, että kun uskaltauduin päästämään Herin narusta irti niin eihän se mihinkään karannut vaan touhotti iloisesti mun kanssa

Pidettiin taas Herin kanssa kivaa, ekassa satsissa (ekalla hiekkakentällä) seuraamista hetsaten, luoksetuloa, jääviä... Kun siirryttiin tien toiselle puolelle jatkettiin samaan malliin, Heri oli taas hyvässä vireessä joten palkkasin sitä tiuhaan. Liikkestä maahanmeno meinas alkaa tökkimään, eli tätä pitää nyt ottaa kunnon kuurina.

Liikkeestä seisominen on tosi hyvä, liikkeestä istumiseenkin kaipaisin nopeutta mutta ehkä annan nyt mennä näillä eväillä seuraavan kokeen ja viilaan vasta sitten.

Paikallamakusta tulikin sitten mielenkiintoinen näytös... Jätin Herin, ja samantein kun olin päässyt puskan taakse piiloon kuulin kun Hoo alkoi haukkumaan ja Kaarina huudahti "nousi!". Minähän painuin tuhatta ja sataa Herin kimppuun, joka kyllä meni maahan kun näki mut mutta möyhensin sen silti: ravistin ja höykyytin. Heri loukkaantui, ensin se karjahti mulle vihaisesti ja sen jälkeen uikahti loukkaantuneesti. Pölläytys ei kestänyt kuin pari sekuntia. Sen jälkeen käskin Herin uudestaan maahan ja menin piiloon. Nyt neiti pysyi rauhallisesti paikoillaan "jaa, ei tästä saakaan nousta...". Kaarina häiriköi Hiskin kanssa, samoin lähellä tepsutteli pieni lapsi isän ja pallon kanssa joille Herin piti kertaalleen kommentoida mutta ei noussut. Tehtiin vielä niin, että kävin piilossa, tulin takaisin mutta en palkannut. Kaarina myös palkkasi Heriä sillävälin kun olin piilossa, ja operaation lopuksi vein sen rauhallisesti autoon enkä oikeastaan noteerannut sitä mitenkään.

Vähän veikkaan että se etupalkka on saanut Herin nyt näin levottomaksi, muuta syytä en oikein keksi. Ärsyttää, mutta Herppa on niin ihana pöljäke että sitä voi ravistaa ennen käyttöä Se ei noista tukkapöllyistä loukkaannu, ja toisaalta en tänä vuonna ole Heriä vielä kertaakaan noin kovasti ottanutkaan. Ehkä se tarvitsee kerta vuoteen pienen muistutuksen että miten käy jos mamma suuttuu?

Tottisteluiden jälkeen käytiin tekemässä extreme-esineruutu koirapuiston ja jäähallin väliin. Aika hurja paikka, melkoinen ryteikkö joten saatiin tehtyä vain kapea kaistale kahden polun väliin. Hirvitti vähän että mitäs jos joku yhtäkkiä tuleekin jostain sillävälin kun Heri on hommissa, mutta paikka vaikutti sen verran rauhalliselta että uskaltauduin ottamaan kolme esinettä. Ruutu oli loppuviimein sen verran vaikea (eikä oltu tallattu kuin reunat), että Heri sai aamuruokansa kun oli tuonut mulle kaksi esinettä (etummainen ja takimmainen). Paljon oli hajuja mutta aika pian Heri hoksasi mitä pitää tehdä. Reenien jälkeen Heri oli aikas puhki, ehti kuitenkin parisen tuntia levätä ennen illan hakureenejä.

Hakuilut oli tällä kertaa Ylöjärvellä uudessa paikassa, ja paikalla oli yksi uusi maalimieskin (napattiin matkalta mukaan ). Herin reeni:
1: kisamainen maalimies, seisoi puun takana. Heri oli selvästi ihmeissään, toi kuitenkin rullan aika ok. Eli maalimiehiä omituisissa asennoissa lisää
2-3: suorapalkka, kolmosmolari oli se vieras mies mutta Heriä ei haitannut lainkaan.
4: rulla jonka tuonnin jälkeen superpalkka (kipollinen kanankauloja)

Ihan ok reeni, tosin Herillä väsymys painoi tassuissa eikä ollut normi sähäkkä itsensä. Teki kuitenkin hyvin hommia. Nyt taidetaan hetkeksi unohtaa rullailut ja keskittyä hauskanpitoon myös tässä, ja laatikkopistoja pitää alkaa uurastamaan.  Hakuilujen jälkeen käytiin yhdessä läpi kaikkien suoritukset, ja kyllä sai taas nauraa smiley Mukavassa porukassa on kyllä mukavaa reenata!

Herminaattori oli melkoisen puhki päivän jälkeen, ja niin olin minäkin! Välillä pitää kuitenkin jaksaa väsyneenäkin ja uurastuksesta pitää saada superpalkka. Ja tällaisen päivän jälkeen uni maistuu taatusti!