Heri; välillä syötävän suloinen hörökorva lehmänsilmä, toisinaan raivostuttava pököpää. Tosiblondi putkiaivo hitutötterö. Mamin ja papin kulta

Joo, eli oltiin tänään taas vaihteeksi jälkikokeessa, Kaarina oli onnistunut saamaan meille paikat Hämeenkyröön JK3:n kisaan, osallistujia 10kpl. Kisat oli sen verran lähellä että lähdettiin Herin kanssa kaksin liikkeelle. Aamu alkoi hauskasti kun oli jonkin verran tuttuja naamoja edellisistä kokeista ja kisamaisista reeneistä. Itsellä oli hyvä fiilis, tosin olisin voinut kotiinkin jäädä nukkumaan. Takki oli jotenkin vielä tyhjä siitä edellisestä koularista, se oli kauden tavoite joten en oikein tiennyt mitä tältä kokeelta sitten haettaisiin. Parin viikon aikana oli viilattu esineruutua ja tottista, eli niistä halusin paremman suorituksen kuin edellisessä kokeessa.

Koe alkoi maastolla, meidän jälkinumero oli 5. Maasto oli samanoloista kuin Säkylässä, janakin oli tällä kertaa vähän aukeammalla alueella. Jana ei mennyt ihan putkeen, reeniä reeniä!! Janojahan me ei itseasiassa olla reenattu tänä vuonna vielä lainkaan, soo soo. Heri häröili vähän alussa, ei meinannut lähteä etenemään, lähti lopulta, bongasi jäljen ja huomasin että nyt arpoo väärin. Takajälkihän se, joten kun tuomari hihkaisi palata janalle niin täyskäännös ja matkaan. Eka keppi oli heti 50m päässä, yllätyin kun Heri yhtäkkiä pysähtyi ja pessimistinä tuumin että hemmetti, onko se nyt jo hukanntu jäljen! Vaan keppihän se siinä

Matka jatkui tasaista vauhtia, maasto oli tasaista mutta todella haasteellista: meillä taisi olla varmaan kymmenisen tien ylitystä, jäljestystä hiekalla, ojanylistystä, pitkää varvikkoa ja vaikka mitä. Heri oli erinomainen!!! Siis keppi toisensa jälkeen löytyi ja mää puistelin päätäni että ei voi olla totta... Yhdessä vaiheessa Heri yhtäkkiä käväsi pienessä vesikuopassa vilvoittelemassa, toruin sitä ja pelkäsin että nyt se jälki on sitten siinä... Vaan pikku Hoo jatkoi puksuttamista ja kohta taas löytyi keppi. Neloskepin jälkeen oltiin molemmat aika väsyneitä, en saanut Heriä juomaan joten pakko oli sitkeästi jatkaa. Olin aivan varma että yks keppi on ainakin jäänyt matkan varrelle, vaan seuraava keppi kun löytyi niin eipä siinä ollut vielä viimeisen kepin merkkiä! Lopulta lähestyttiin tietä, siinä tuli vielä yksi kulma jonka jälkeen kutoskeppi!! Ja tällä kertaa Heri oli ilmaissut ihan kaikki kepit!! Voi veljet sitä fiilistä!!! En ikinä kyllä totu koiran uskomattomaan nenänkäyttöön, on nuo kyllä mahtavia eläimiä!

Noh eikun keppejä palauttamaan ja esineruutuun. Meidän jälki oli muuten gepsin mukaan 1,9km, eli upeasti tehty Heriltä!! Esineruutuun valmistauduin nyt paremmin kuin edellisessä kokeessa, eli ennen omaa vuoroa otin pari kertaa hanskan hakemisen pusikosta ja ennenkuin mentiin ruutuun jätin matkan varrelle Heri ruokapurkin. Ja voi kun Heri oli PÄTEVÄ!! Kolme pistoa ja kolme esinettä!! Olin tässäkin melko pöllämistynyt, eihän sen näin helppoa pitänyt olla Esineet oli kyllä suorastaan valtavan kokoisia verrattuna niihin millä ollaan reenattu, mutta nyt Heri oli heti työmoodissa ja asenne oli oikea. Pari pistettä meni siitä kun Hoo pureskeli esineitä, eli saldona 28p. Maastosta siis tähän mennessä 191p., wow!

Lopuksi sitten tottikseen, oltiin kolmannessa parissa eli päästiin suorittamaan kolmen aikaan. Siinä vaiheessa mukavan viileän sateinen sää muuttui auringopaisteeksi, ja tyhmänä odottelin omaa vuoroa auringossa... Heri pääsi ensin suorittamaan, ja olin päättänyt että nyt ei tehdä liikevirheitä!! Seuraaminen sujui mukavasti, henkilöryhmässä etenin pää pystyssä ja Heri meinas jätättää yhdessä vaiheessa mutta kun mamma vaan porhaltaa eteenpäin niin reippaasti se otti mut kiinni. Liikkeestä istuminen ok, liikkeestä maahanmenossa vähän varmistin - luoksetulo ok. Liikkeestä seisomisen alku alkoi vähän hankalasti, Heri bongasi jonkun ihme öttiäisen tassunsa vierestä ja nousi seisomaan, mun piti ottaa uus perusasento (ei sais!!) ennen liikkeelle lähtöä. Itse liike ok, tosin tuli täysiä mua päin Noudot kohtuu hyviä, ei pureskellut niin pahasti mutta tässä alkoi jo vähän väsymys painaa tassuissa. Eteenmeno oli aika hulvaton, Heri eteni taas koottua laukkaa korvat taaksepäin, ensin ajattelin että se taas pysähtyy itsekseen mutta jatkoi hyvin matkaa ja meni heti ekalla maahan. Huh! Paikkamakuussa pysyi, mutta oli keikutellut lonkkaansa ja kuulemma siirtynyt koiranmitan eteenpäin? Eli edistystä mutta tämä pitää saada kuntoon.

Jänskätti kuunnella arvostelua, siellä oli hyvää ja erittäin hyvää, tuomari kehui erityisesti ohjaajan tapaa toimia koeohjeen mukaisesti, hyvä minä Olin etukäteen laskenut että 1-tulokseen tarvitaan 79p. ja sehän men sitten saatiin!!! Siis mitä!!!!??? Ei VOI olla totta!!! Herillähän riittää kyllä kapasiteettia vaikka mihin, mutta riittääkö muka mulla taito viedä sitä eteenpäin niin että siitä todellakin tulisi KVA??? Eihän se voi olla mahdollista.... enhän minä osaa! Onneksi en kuitenkaan ole onnistunut täysin sössimään Herin kanssa, reenata pitää vielä mutta nyt tulee pieni paussi kun ei ole seuraavia kisoja vielä tiedossa. Pitänee odotella että tämän päivän suoritus oikeasti uppoaa kupoliin, en oikein vieläkään tahdo uskoa sitä todeksi...

Loppuun jälleen isoniso sydämellinen kiitos Jaana: Heri on toteuttanut mun haaveet ja ollaan jo nyt saavutettu enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa!! Heri todellakin saa kaiken tuntumaan niin kovin helpolta Toivon totisesti että matka jatkuu yhtä suotuisasti, vastoinkäymisiä varmasti tulee mutta koitetaan selvitä niistä ja tehdä kasvattaja ylpeäksi! Suuri kiitos myös kaikille reenikavereille: erityisesti Kaarinalle jolla on ihana asenne tähän koiraharrastukseen