Maanantaina käytiin Ilkan ja Herin kanssa Lihasulassa metsälenkillä, käveltiin aika lyhyt lenkki mutta Heri juoksenteli mun ja Ilkan väliä sen verran tehokkaasti että sille ainakin tuli kilometrejä tassuihin. Tiistai-aamuna taasen käytiin pyörälenkillä, jonka jälkeen Herppa taas pääsi uimaan. Voi että se sitten tykkää juosta ja uida! Sillä on selvästi onnellinen virne naamallaan koko ajan, ja kun pysähdytään se heiluttelee häntäänsä.

Oon tässä miettinyt sitä meidän ekaa jälkikoetta viime syksynä, ja taitaapi olla niin että se olin minä joka sen jäljen sössin. Olihan siellä niitä hirviä ja muita, mutta vähän on sellainen kutina että en antanut Herille työrauhaa ja menin sotkemaan sen systeemit kun ajoin liian lyhyellä liinalla. Noh, virheistä oppii ja nyt Heri saa tehdä täysin rauhassa hommia kun kerran niin vakuuttavaa työtä tekee.

Ajattelin alkaa vähän lihottamaan Heriä, raukka kun joutuu  kolmen viikon päästä sinne hoffien keskitysleirille Laitilaan kokonaiseksi viikoksi, ja siellähän reenataan monta kertaa päivässä. Voi pientä Treenisuunnitelma sinne on jo aikalailla valmis, nyt pitää kyllä ottaa kaikki hyöty irti ja saada Heri kuosiin. Hyvä että päästiin näin alkukesästä kunnolla kisaamaan, leiri tulee just hyvään aikaan syksyn mahdollisia kisoja ajatellen. Herin pennutus tietysti sotkee suunnitelmat, mutta kyllä sen kanssa jonkun kisan pentujenkin jälkeen ehtinee käymään.
Pentukyselyitäkin on taas alkanut tulemaan, tosi kiva Ja kun vielä harrastaviin koteihin kysytään niin mikäs sen mukavempaa. On noi hoffit vaan omalla tavallaan työkoiria, kyllähän Qira ja Heri ihan tyytyväisiä ovat jos ei tehdä mitään, mutta kyllä sen eron huomaa kun likat on päässeet hommiin. Qirallakin, joka on jo vanha kuin mikä, alkaa silmät oikein tuikkimaan kun se pääsee etsimään takapihalta esineitä tai muuta pientä kivaa. Ja Heri on aina treenien jälkeen niin onnellinen; kellii petillään tassut taivasta kohti pieni virne suupielessään. Välillä olen kyllä kade Herille, niin autuaan näköinen se on